Oppimispäiväkirja rakenteisella kirjaamisella alkutilanne, toteutus, lopputilanne jne... + itsensä esittely alussa kirjaamisella
Miksi kirjaamisen verkkokurssi?
Koulutusjärjestelmän tulisi vastata haasteisiin liittyen työelämän palvelu- ja kehittämistehtäviin, työelämän osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointiin sekä työelämän tarpeisiin suunnattuun ammatilliseen koulutukseen. Paason (2012) väitöstutkimuksen mukaan tämä ei toteudu toivotulla tavalla. Ammattikorkeakoulu on jo pidempään pyrkinyt työelämälähtöiseksi tekemällä yhteistyötä yli organisaatio- ja toimialarajojen. Ammattikorkeakoulun oppimisnäkemystä voidaan muokata työelämälähtöisempään suuntaan hankkeistamisen kautta. Muutosta lisää muun muassa opettajien työskentely tutkimus- ja kehittämishankkeissa alueen muiden toimijoiden kanssa. (Mäki 2012: 37-39.) Kirjaaminen voi olla yksi tällaisista taidoista, joka ei valmistuvalla opiskelijalla vastaa työelämän vaatimuksia. Tätä käsitystä tukee myös oma kokemuksemme kenttäohjauksesta opiskelijoiden työharjoittelujaksoilla.
Asiantuntijan toimiminen organisaation käytäntöjen mukaan vaatii yhä enemmän kykyä toimia yhdessä, tehdä yhteistyötä, neuvotella, muodostaa verkostoja ja hankkia sosiaalista pääomaa. Myös kirjaaminen on yksi tällaisista käytännöistä. Verkostot voivat sisältää informaation levittämistä, yhteistyötä, yhteistoimintaa, tiedon jakamista, tiedon integrointia, konsultointia tai verkottumista. Yhteisö- ja verkosto-osaamista edellytetään niin organisaation sisällä kuin ulkoisissakin suhteissa. Ulospäin suuntautuneet verkostot auttavat asiantuntijoita kehittämään kollektiivista asiantuntijuutta. Oppivat verkostot pystyvät toimimaan vain jos osaamisen ja organisaatioiden rajoja rikotaan: näin saadaan kehitettyä yhteistä osaamista. (Mäki 2012: 61-68.)
Kirjaaminen ei ole ollut Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen keskiössä, ja todennäköisesti siitä syystä sen tutkimista ja kehittämistä ei ole näihin päiviin asti pidetty kovin tärkeänä (Arkela-Kautiainen 2014). Kehitteillä, ja osittain jo käytössä olevan Kansallisen Terveysarkiston (KanTa-arkisto) myötä, ymmärrys kirjaamisen merkityksestä potilaan laadukkaassa hoidossa on lisääntynyt ja tämä on jo johtanut kirjaamisen tutkimus- ja kehittämishankkeiden yleistymiseen. Fysioterapian alalla KanTa-arkistoon liittyvän fysioterapian kirjaamismallin kehittämisen tueksi on erikoissairaanhoidon tutkimus- ja kehittämishankkeessa viime vuosien aikana pyritty kehittämään fysioterapian kirjaamista, kirjaamisen laadun arviointia sekä selvittämään sairaalassa työskentelevien fysioterapeuttien käsityksiä fysioterapian kirjaamisesta. (Arkela-Kautiainen ym. 2012, Nojonen & Sauso 2013, Honkasola 2015).
Fysioterapiaopiskelijoiden ammattiopintojen harjoittelun ohjaajien mukaan fysioterapiaopiskelijoiden kirjaamisen taidot ovat keskimäärin heikot. Myös ammatissa toimivien fysioterapeuttien kirjaamisessa esiintyy otsikoinnin epäyhtenäisyyttä ja sisällön epäloogisuutta (Pukki 2004, 56). Ammattikorkeakoulujen fysioterapian opetussuunnitelmaan ei kuulu selkeää fysioterapian kirjaamiseen liittyvää opintojaksoa, missä esimerkiksi KanTa-arkiston myötä kirjaamiseen tulevaa rakenteisen kirjaamisen -mallia selkeästi opiskeltaisiin ja harjoiteltaisiin. Näin ollen, osittain fysioterapia opiskelijoiden tarpeesta, heräsi idea uudesta fysioterapian kirjaamista käsittelevästä opintojaksosta, jolla fysioterapian opiskelijat voisivat opiskella uudet kirjaamiseen liittyvät toimintatavat ja -mallit etukäteen ennen työelämään siirtymistä.
Kirjaamisen verkkokurssin sisältöä lähdettiin kokoamaan tarkoituksena luoda mielekäs kirjaamisen käytäntöön selkeästi liittyvä laajempi kokonaisuus, jolloin opiskelijat voisivat kurssin aikana rakentaa tietoa mielekkäästi (Dron & Anderson 2014, 43-44). Hyvän verkkokurssin kriteerit ovat selkeys, vuorovaikutteisuus, monipuolisuus, hyvä sisältö, hyvät linkit ja esteettisesti miellyttävä ulkoasu ( Nevgi & Tirri 2003: 4). Nämä kriteerit eivät vielä kaikilta osin täyty, sillä tällä hetkellä kurssin keskeneräiset materiaalit (tekstit, pelit, videoklipit jne.) ovat koottu tähän blogger-sivustolle, koska loppullista oppimisalustaa ei ole vielä päätetty. Tehtäviä suunnitellessa on pyritty kuitenkin huomioimaan, että monipuolisuus, käytännönläheisyys ja vuorovaikutteisuus korostuisivat. Verkko-opetukseen onkin liitetty kollaboratiivinen oppimisnäkemys minkä mukaan oppimista edistää erityisesti yhteinen tiedon jakaminen. Opiskelijat toimivat ja oppivat yhdessä hyödyntäen toistensa taitoja havainnoimalla ja mallittamalla toisiaan sekä tarjoamalla toisilleen tukea ja antamalla toisilleen palautetta (Nevgi & Tirri 2003: 18, 33). Vastaavasti yhteistoiminnallisen oppimisen alle sijoittuvassa tutkimiseen/tiedusteluun pohjautuvan
yhteisön (communities of inquiry) mallissa ohjattu ja sosiaalinen, jakamiseen pohjautuva oppiminen sisältää
kolmenlaisen läsnäolon summan; 1) kognitiivisen sisällön läsnäolon, johon
reflektio ja keskustelu kohdentuvat, 2) sosiaalisen läsnäolon, joka liittyy
luottamukseen ja persoonien väliseen kanssakäymiseen, sekä
3) opetuksellisen
läsnäolon, johon liittyy suunnitelma, fasilitointi sekä sosiaalisten ja
kognitiivisten prosessien ohjaaminen (Dron & Anderson 2014, 46). Ajatuksenamme on, että tällainen malli palvelisi verkkokurssilla esimerkiksi verkkokeskustelujen tausta-ajatteluna.
Verkkokurssien erilaiset keskustelufoorumit antavat mahdollisuuksia vuorovaikutteiseen opetukseen, jossa opettajan ohjaamina opiskelijat perehtyvät opiskeltavaan aiheeseen ja reflektoivat oppimaansa. Aikuiselle oppijalle on tärkeää, että hän voi reflektoiden tarkastella omia kokemuksiaan ja konkreettisesti hyödyntää niitä uuden oppimisessa sekä vaikuttaa ja osallistua itse oman oppimisprosessinsa suunnitteluun ja toteutukseen (Häkkinen ym. 2014) Verkkokeskustelu on koettu tasa-arvoisempana, koska jokaisella on mahdollisuus tuottaa puheenvuoroja, ja viestin sisältö koettiin tärkeämmäksi kuin sen lähettäjä. Verkko siis häivytti osallistujien henkilökohtaisia ominaisuuksia ja mahdollisti keskittymisen asiaviestintään. ( Nevgi & Tirri 2003: 21-23) Verkkokeskustelutilanteissa on ihanteena yltää dialogin tasolle, jolloin henkilöiden ja asian eri näkökulmat ja käsitykset pääsevät yhdistymään. Tilanteessa on kuitenkin huomioitava, ettei keskustelusta tule väkinäistä ja pakonomaista, mikä saattaa olla ongelmana kun verkkokeskustelu on osa kurssisuoritusta ( Viitala & Lehtelä 2009: 51-52).
Verkkokurssin laatimisessa tulee huomioida, että verkko-opetuksessa oppimisen ohjaus korostuu entisestään, sillä
opiskelijoilta vaaditaan tavallista enemmän itsenäistä työskentelyä, eivätkä opiskelijat ja opettaja välttämättä tapaa toisiaan oppimisprosessin eri
vaiheissa.
Vuorovaikutus verkkokurssilla eroaa siis lähiopetuksessa kasvokkain tapahtuvasta
vuorovaikutuksesta, ja tämä tuo haasteita oppimista ohjaavalle opettajalle. (Löfström ym. 2010: 15.) Olemme lähestyneet asiaa verkkokurssimme kohdalla panostaen alkuvaiheen ryhmäyttämisen ideointiin, pohdintoihin siitä minkä opiskelijat kokevat omaa toimintaansa tukevaksi sekä selkeiden, "netikettiä" selkeyttävien yhteisten pelisääntöjen laatimisen kurssin alkuun.
Sosiaalisen median toimintakulttuurissa olennaista on ajatusten, kokemusten ja sisältöjen vapaaehtoinen ja informaali jakaminen. Toiminta sosiaalisessa mediassa perustuu avoimeen vuorovaikutukseen, yhteiseen tiedon tuottamiseen ja ongelmanratkaisuun toisten ihmisten kanssa. Uuden toimintakulttuurin odotetaan siten tuovan uusia, vuorovaikutteisempia ja oppijalähtöisempiä toimintatapoja ja foorumeita myös työn tekemiseen ja oppimiseen. Sosiaalisen median käyttöönotto sellaisenaan ei kuitenkaan vielä takaa yhteisöllistä oppimista ja osallisuuden toimintakulttuuria, vaan oleelliseksi muodostuu se, miten tarjolla olevia työkaluja käytetään tukemaan työskentelyä erilaisissa yhteisöissä.Välineet mahdollistavat muun muassa joustavan ja eri oppimiskonteksteja hyödyntävän oppimisen, oppijoiden oman sisällöntuotannon ja heidän omien kokemustensa tai näkökulmiensa integroinnin koulutukseen sekä oppijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja kollaboraation. Sosiaalisen median voidaan parhaimmillaan ajatella myös helpottavan oppimisprosessiin osallistumista, koska yhteisöllisiin välineisiin liittyvien viestintä- ja toimintatapojen oletetaan olevan tuttuja vapaa-ajan käytöstä ja siten helposti siirrettävissä koulutuskontekstiin. ( Häkkinen ym. 2014: 8)
Sosiaalisen median toimintakulttuurissa olennaista on ajatusten, kokemusten ja sisältöjen vapaaehtoinen ja informaali jakaminen. Toiminta sosiaalisessa mediassa perustuu avoimeen vuorovaikutukseen, yhteiseen tiedon tuottamiseen ja ongelmanratkaisuun toisten ihmisten kanssa. Uuden toimintakulttuurin odotetaan siten tuovan uusia, vuorovaikutteisempia ja oppijalähtöisempiä toimintatapoja ja foorumeita myös työn tekemiseen ja oppimiseen. Sosiaalisen median käyttöönotto sellaisenaan ei kuitenkaan vielä takaa yhteisöllistä oppimista ja osallisuuden toimintakulttuuria, vaan oleelliseksi muodostuu se, miten tarjolla olevia työkaluja käytetään tukemaan työskentelyä erilaisissa yhteisöissä.Välineet mahdollistavat muun muassa joustavan ja eri oppimiskonteksteja hyödyntävän oppimisen, oppijoiden oman sisällöntuotannon ja heidän omien kokemustensa tai näkökulmiensa integroinnin koulutukseen sekä oppijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja kollaboraation. Sosiaalisen median voidaan parhaimmillaan ajatella myös helpottavan oppimisprosessiin osallistumista, koska yhteisöllisiin välineisiin liittyvien viestintä- ja toimintatapojen oletetaan olevan tuttuja vapaa-ajan käytöstä ja siten helposti siirrettävissä koulutuskontekstiin. ( Häkkinen ym. 2014: 8)
Lähteet:
Arkela-Kautiainen, M. 2014. Suullinen tiedonanto 5.4.2014. Helsinki.
Dron J, Anderson T. 2014. Teaching Crowds. Learning and social media. Au Press.
Honkasola M 2015. Fysioterapian kirjaamisen ilmiö sairaalaympäristössä työskentelevien fysioterapeuttien näkökulmasta. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Fysioterapia pro gradu-tutkielma.
Häkkinen ym. 2014: 5-13: Millaisia tulevaisuuden oppimisen ja työnteon tiloja tarvitaan? Teoksessa Häkkinen P, Viteli J 2014 (toim.). Pilvilinnoja ja palomuureja. Tulevaisuuden oppimisen ja työnteon tilat. F-shape projektin satoa. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä.
Löfström E, Kanerva K, Tuuttila L, Lehtinen A, Nevgi A 2010. Laadukkaasti verkossa: verkko-opetuksen käsikirja yliopisto-opettajille. Helsingin yliopiston hallinnon julkaisuja 71, Raportit ja selvitykset. http://www.helsinki.fi/julkaisut/aineisto/hallinnon_julkaisuja_71_2010.pdf. Helsinki: Yliopistopaino. 2010
Mäki K. 2012. Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit. Työkulttuurit ammattikorkeakouluopettajan toiminnan kontekstina. Jyväskylä studies in business and economics 109.
Nevgi A ja Tirri K 2003: Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Turku: Pallosalama Oy.
Nojonen, K. & Sauso, T. 2013. Kuntoutujalähtöisyys fysioterapian palvelupalautteessa: Kuunnellaanko minua? Lahti: Lahden ammattikorkeakoulu.
Paaso A. 2012. Osaava ammatillinen opettaja 2020. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 14 (3), 46-56/ISBN 1456-7989/© OKKA-säätiö 2012/www.okka- saatio.com)
Pukki A. Dokumentointimenetelmät, sisällön jäsentyminen ja asiakaskeskeisyys fysioterapiadokumenteissa. Terveystieteiden pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, 2004
Viitala T ja Lehtelä P-L 2009: Verkon Varassa. Teoksessa Ihanainen P, Kalli P ja Kiviniemi K (toim. ) 2009: Verkon varassa. Opetuksen pedagoginen kehittäminen verkkoympäristössä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
